|
|
|
 |
|
|
 |
|
|
Kolumniarkisto 2003-12-08 Miten naapurissa? Melko hämmentyneenä, mutta suurella kiinnostuksella olen seurannut mitä naapurissa tapahtuu. Kansan Uutisten päätoimittajan Yrjö Raution ja Vasemmistoliiton puheenjohtajan Suvi-Anne Siimeksen sananvaihtoa on käyty valtakunnan kaikkien lehtien palstoilla. Keskenään he ilmeisesti eivät ole puhuneet. Rautio on kirjoittanut lehdessään, että Siimeksen presidentinvaalipohdiskelussa ei ollut "logiikan häivääkään" ja tämän kannanotossa heijastuu "syvä vastenmielisyys toista vasemmistopuoluetta ja vasemmiston yhteistyötä kohtaan". Samaan hengenvetoon hän tiedusteli, monetko vaalit Siimeksen johdolla pitää hävitä. Presidentinvaaleissa ei Siimeksellä näet olisi minkäänlaisia mahdollisuuksia Tarja Halosta vastaan, ymmärtäähän sen jokainen. Tämän jälkeen Siimes ilmoitti avustajansa välityksellä, että hän ei enää aio kirjoittaa kolumneja Kansan Uutisiin, vaan suuntaa kirjalliset harrastuksensa sellaisiin lehtiin, joihin kirjoittaminen tuottaa iloa. Vasemmistoliiton puolue-elimissäkin asiaa on käsitelty ja kiistakumppaneita kehotettu sovintoon. Siimes ei aio ryhtyä sovintoa hieromaan, koska ei ole hänen asiansa keskustella puolueen pää-äänenkannattajan pääkirjoituksista. Samalla hän kuitenkin antaa ymmärtää, että lehden hallituksen olisi pantava Rautio vähintäänkin järjestykseen. Se ei varmastikaan tule olemaan helppoa, sillä Rautio on jo monissa taistoissa karaistunut. Hän pitää tiukasti kiinni päätoimittajan suvereenista vallasta, joka ei ole itsetarkoitus, vaan takuu toimituksen työrauhan ja ennen kaikkea sananvapauden säilymiselle. Vasemmistossa lehden ja puolueen suhde oli perinteisesti lujempi kuin maalaisliitto-keskustassa. Lehdet olivat selkeästi puolueen lehtiä, meikäläiset taas itsenäisiä toimijoita puolueen rinnalla. Käsittääkseni niissä mullistuksissa, joita vasemmistossa tapahtui ja jotka johtivat nykyisenkaltaisen Vasemmistoliiton ja nykyisenkaltaisen Kansan Uutisten syntymineen, lehden itsenäinen rooli vahvistui. Kummalliselta tuntuukin, että edistyksellisenä ja uudenaikaisena pidetty puheenjohtaja näyttää nyt olevan kiristämässä suitsia. Sananvapaudesta, journalismin perusasiasta, tässä ainakin on kyse, vaikka näin sivullisena ei voikaan tietää mitä kaikkea kiistan taustalla on. Pakko on yhtyä Raution kysymykseen: mikä ihmeen kriisi se on, jos puheenjohtaja on eri mieltä päätoimittajan kanssa ja vielä keskeneräisessä asiassa? Jos keskeneräisistä asioista ei voi keskustella puolueen omassa lehdessä, niin missä sitten? Kriisin paikka olisi kyseessä silloin, jos päätoimittaja kieltäytyisi julkaisemasta puheenjohtajan kirjoituksia, joissa ”ei ole logiikan häivää”. Miksi Siimes ei käytä omaa sananvapauttaan ja kirjoita Kansan Uutisiin tulikivenkatkuisia vastineita Rautiolle? Eikö hän usko selviytyvänsä voittajana? Onko muu media kohdellut häntä niin hyvin, että hän ei koe tarvitsevansa omaa lehteä? Mihin tämä kiista ja keskustelu on johtamassa? Häämöttääkö taustalla idea ay-liikkeen rahoittamasta koko vasemmiston yhteisestä lehdestä?
Pirkko Wilén |
|
|
|
|
  |
|
