Kolumniarkisto

2004-01-13 Ajoin alinopeutta

Ajelin loppiaisena Vaasasta etelään päin. Vaihtelevien kelien liukastamalla tiellä oli runsaasti liikennettä, monella pitkän loman paluupäivä. Siinä oli otettava rauhallisesti, sillä niin kuin anoppini tapaa sanoa, mukana oli ”paljon lihallista omaisuutta” (vaikka en niistä omistakaan muita kuin koiran). Tosin ajoin ilmeisesti alinopeutta. Kun sovitin vauhdin sellaiseksi kuin mielestäni oli niissä olosuhteissa järkevää, riitti ohittajia koko matkalle.

Aiheutinko vaaraa kun ajoin muuta liikennettä hitaammin? Mahdollisesti, jos se innosti muita ohitteluun. Vai aiheuttivatko ohittelijat itse siinä vaaraa? Mahdollisesti. Ainakin itse olisin ollut merkittävä vaaratekijä, jos olisin ajanut yhtä lujaa kuin rivakimmat kaaharit.

Tieliikennelaissa on kielletty aiheettoman hitaasti ajaminen. Siitä voi saada sakot, etenkin jos ajaa ”hiljaa ja keskellä”. Mutta hitaasti ajavakaan ei ole vaarallinen, jos muut autoilijat ottavat huomioon sen mahdollisuuden, että siellä liikenteen seassa on välillä köröttelijöitä ja sunnuntaiautoilijoita. Todellisia vaaroja ovat kuskit, jotka eivät osaa varautua tai pysty sopeutumaan siihen että joku siellä ajaakin hitaammin. Kun liikenteessä joku toimii tavalla, joka on muille sillä hetkellä odottamatonta, tai jonka suhteen takaraivoissa ei ole valmiita toimintamalleja, saattaa syntyä liikenneonnettomuus. Samoin voi käydä, kun omista oikeuksista pidetään putkipihdinjäykästi kiinni, tapahtuipa ympärillä mitä tahansa. Vaikka leivättömän pöydän ääressä sitten todettaisiin se joku toinen yksin syylliseksi, voi ”syyttömällä” olla tapahtuneeseen henkistä vastuuta paljonkin.

Meidän mersulle tulee 50 000 km vuodessa. Olen tien päällä siis aika paljon, mutta melkoisesti enemmänkin ajavia löytyy. Kansanedustaja Pertti Salovaara teki taannoin esityksen alinopeuskäsitteen sisällyttämisestä tieliiikennelain pykälään 24. Vanha kollegani Radiomafian ajoilta ajaa jo kansanedustajan toimensa takia kolmostietä edes takaisin jatkuvalla syötöllä, ja siviilitöidensä takia on kiertänyt koko maata huomattavan paljon, ja on luonnollisesti nähnyt ja kokenut tiellä monenlaista. Kaikupohjaa antaa myös radiossa vuosia vedetty liikenneohjelma.

Lakiesityksessä kuului varmasti kansan ääni, ainakin yhden ison kansanosan. Onhan perin selvää, että työkseen ajavaa harmittaa, kun matka ei pääsekään etenemään niin ripeästi kuin soisi. Näin oman porukan kesken tohdin kuitenkin pohtia, että kuinka tiukkojen yhdenmukaisuusvaatimusten mukaan tulee tiellä liikkua? Mihin raja laitetaan? Voisiko ajatella, että maantieliikenteeseen kerta kaikkiaan nyt vain kuuluu se, että oma ajotapa on suhteutettava kaikkiin olosuhteisiin. Tiellä voi olla lapsia, pyöräilijöitä, kuormasta pudonnutta heinää, irtohiekkaa, vettä, sohjoa, mustaa jäätä… ja muita hitaammin eteneviä autoja! Se siellä jonon edessä muita hitaammin köröttelevä on kuitenkin samalla lailla ”olosuhde”, johon siihenkään ei voi itse vaikuttaa. Ainoastaan omaan toimintaansa voi vaikuttaa - ja sopeuttaa se tilanteen mukaan. Kaikkien on pitänyt täyttää tietty vaatimustaso, ennen kuin saa lähteä autolla tielle, nimittäin B-ajokortti. Jos sen on suorittanut, on oikeutettu liikkumaan muiden seassa liikenteessä. Siinähän se raja on, eikä kenenkään ole pakko ajaa lujempaa kuin mihin ymmärtää pystyvänsä.

Tässä on vähän isompikin suhtautumisasia kyseessä kuin pelkät paljon ajavien oikeudet. Lainsäädäntö kun tähtää siihen, että yhteiskunta pystyy toimimaan, ja yksilöiden toimintaa on väljästi säädelty niin, että yhteinen elämä on mahdollista. Aivan keskeisenä periaatteena on heikomman suojeleminen vahvemmalta. Siinä on lakien ja määräysten tarkoitus, ja yhteiskunta suo esivallalle keinot asian valvomiseen. Tuntuisi jotenkin epäreilulta, epäoikeudenmukaiselta ja vieläpä kaiken huipuksi epäalkiolaiselta, jos heikomman olisi liikenteessä sopeuduttava vahvemman peliin, tai pelistä pois. Sen tulee olla toisin päin: on mukauduttava heikomman mukaan. Liikenne ei ole mitään rugbyä tai jääkiekkoa, joissa leikkiin ryhtyjän on pakko hyväksyä, että tönitään ja hakataan. Liikenne on yhteispeliä. Kyllä Suomen teille ajoneuvoja mahtuu.

Seppo Rokka
Keskustan Lehtimiesten hallituksen jäsen

Edelliset kolumnit:
» 2008-07-08 Sopimista vai sanelua
» 2008-03-11 Onko sanomalehdellä vielä sanomaa?
» 2007-11-28 Journalismista pitää keskustella
» 2007-09-06 Oma vai yhteiskunnan vastuu?
» 2007-05-09 Kun kollegat kohtaavat
» 2007-05-04 Kiitosta hallitusneuvottelijoille
» 2007-01-16 Hame päällä päättämään
» 2006-12-20 Merkitystaloudessa itärajan rekkajonoilla ei ole merkitystä
» 2006-11-09 Näkemyksiä tarvitaan
» 2006-05-30 Mikä on Keskusta?
» 2006-03-31 Lennart Meri
» 2006-02-21 Sananvapaus ja Muhammedin kuvat
» 2006-01-30 Akat asialla
» 2006-01-16 Vaalimuistoja
» 2005-11-07 Kun Mattikin riehaantui
» 2005-09-22 Naisen elämäntyö?
» 2005-05-23 Presidentinvaaliin ei lähdetä pelleilemään
» 2005-05-15 Homo Addictus
» 2005-04-25 Sanat ja kieli
» 2005-04-18 Todelliset vaalit
» 2005-04-14 Kultakutri ja syväkurkku
» 2004-11-18 Kansanvallan puolesta
- ja globalisaation haittoja vastaan

» 2004-10-16 Kuinka ilmapiiri syntyy
» 2004-04-19 Ketähän äänestäisi?
» 2004-04-13 Postipankki päivämatkan päässä
» 2004-03-29 Kokemuksen syvällä rintaäänellä
» 2004-03-22 Suomi onkin Euroopan väkirikkaimpia maita
» 2004-03-09 Kaverijournalismi kukoistaa Suomessa
» 2004-03-01 Hei, me hankkeistetaan!
» 2004-02-18 Tiedänkö minne pyrin
» 2004-02-09 Kylmä tasavalta
» 2004-01-19 Huumeeton Suomi on utopiaa
» 2004-01-13 Ajoin alinopeutta
» 2003-12-08 Miten naapurissa?
» 2003-12-01 Halpaa ruokaa varakkaille
» 2003-11-27 Viihdyttäjän vuosi
» 2003-11-10 Onko oppositiossa hauskempaa ?
» 2003-11-03 Kansa ja kansan ääni
» 2003-10-27 Maantieteelle emme voi mitään…
» 2003-10-15 Irak-jupakan varjo
» 2003-10-06 Oikeaa ja olennaista
» 2003-09-30 Seura-ihmisiä
» 2003-09-24 Kolumnit