|
|
|
 |
|
|
 |
|
|
Kolumniarkisto 2004-02-18 Tiedänkö minne pyrin Aluksi kommentti viikonlopun Levin matkalta. Valtiollinen lentokalusto oli tarkistanut aamutarjoiluaan lennolla. Entisen pienen sämpylän tilalle oli tullut kaksi pikkuleipää eli keksiä. Koneessa stuertti tuli tarjoamaan santsikuppia keksit jo syöneelle. - Saako olla lisää kahvia. - Ei kyllä millään jaksa, ei mahdu. Henkilökunta poistui hymyillen paikalta. Vaikka en usko, että hän oli tehnyt päätöstä matkustelijoiden kurjuuden lisäämisestä. Mitä tästä opimme? Aamiainen on päivän tärkein ateria. *** Paikallisina vaaleina kunnallisvaalien tärkein onnistumisen edellytys puolueelle on onnistunut ehdokasasettelu. Tästä voisi vetää nopean johtopäätöksen. Vaalit voittaa kunnassa puolue, joka onnistuu suostuttelemaan ehdokkaiksi yhden kauden kypsyttämät tuoreet päättäjät ja joka onnistuu suostuttelemaan ehdokkaikseen mahdollisimman monta julkkua. Siis ihmisiä, jotka eivät enää usko järjestelmän toimimiseen oltuaan päätöksenteossa mukana tai ihmisiä, jotka eivät vielä tiedä omia vaikutusmahdollisuuksiaan realistisesti. Tässä välissä lienee oikein kertoa, että olen antanut suostumukseni lähteä kunnallisvaaliehdokkaaksi Suomen Keskusta rp:n listalta Helsingin kaupungissa. Edellä mainitsemillani kriteereillä en ole hyvä ehdokas, vaikkakin olin ensimmäinen suostumuksen allekirjoittanut. En ole toiminut kaupunginvaltuustossa enkä ole julkisuuden henkilö. Helsingin kokoisessa kaupungissa läpi pääseminen vaaleissa vaatii jo todellista vaalityötä ja uhrauksia muulta toiminnalta. Julkisuus tai ainakin tunnettuus voisi tasoittaa tietä päätöksentekijäksi, kunhan ei käy niin, että ”mainetta tuli, mutta kunnia meni…” Tiedänkö minne pyrin? Kouluttajana olen saanut viime aikoina eri puolilta Suomea pyyntöjä vastata järjestökoulutuksessa muun muassa seuraaviin ongelmiin kunnalliselämässä. ”Miten pitää aikuisen ihmisen käyttäytyä kunnallispolitiikassa?” Tuossa oli kysymysmerkin tilalla huutomerkki luentoa pyytäneellä. ”Onko ihmissuhteet kunnallispolitiikassa vain kuppikuntaisuutta ja kyräilyä?” ”Hengen luontia vai itsepäisyyttä?” ”Onko avoimuus ja tiedottaminen vain oman pesän likaamista?” Siinä kunnallispolitiikan todellisuutta. Eli tiedän ja pyrin toimimaan toisin. Ainakin tiedotan avoimesti. ***
Ja tähän vähän lainaillen siunatuksi lopuksi. Mitä luennoitsija kertoo kiinnostuneelle yleisölle?
Timo Latikka |
|
|
|
|
  |
|
