|
|
|
 |
|
|
 |
|
|
Kolumniarkisto 2004-03-09 Kaverijournalismi kukoistaa Suomessa Toimittajan ammatissa on monta hyvää asiaa, mutta paras niistä on kuitenkin Kaveruus. Tässä työssä kavereita löytyy kaikkialta: valtakunnan ja puolueiden päättäjistä, urheilijoista, raharikkaista, turhanpäiväisistä julkkiksista ja tavallisista pulliaisista. Sanan säilä kun on miekkaa mahtavampi, sanomaansa eteenpäin haluavat ihmiset ovat toimittajan parhaita kavereita. Kullanarvoisilla uutisvinkeillä, ilmaisilla lounailla ja muulla sälällä koetetaan ammattikuntamme edustajia muistuttaa siitä, että "koetathan tehdä jutustasi mahdollisimman myönteisen" tai "jättäisitkö tämän kuitenkin kertomatta". Lukuisissa keskustahenkisissä tiedotuskoulutuksissa on korostettu sitä, että "luottotoimittajan" eli hyvän kaverin kautta sanomasi etenee. Kaverijournalismia harrastetaan politiikassakin ja paljon. Juttujen henki on yleensä pelkästään positiivinen. Sovitaan tutun toimittajan kanssa, että tehdään vaikkapa aukeaman juttu vaatekonsultilla käynnistä. Imagomainontaahan varsinkin nuoret poliittiset leijonat kaipaavat. Toisaalta kaveruuteen tai "vastuulliseen xxx-puoluelaisuuteen" vedotaan, kun ikäviä tai ei-niin-mairittelevia uutisia ollaan tekemässä. Silloin kaverijournalismista luopuneita saattavat odottaa myös boikottipäätökset. Suomalaisessa politiikassa esiintyvä kaverijournalismi ei ole mitään verrattuna juorulehtiin. Suoraan sanottuna minä olen säälinyt ex-mäkikotka Matti Nykäsen kohtaloa. Eräässä juorulehdessä tehdään hänestä jatkuvalla syötöllä juttuja, joissa pienetkin rasahdukset ja risahdukset raportoidaan säntillisesti. Yleensä eritoten viinan kanssa pelailu tai Mervin kanssa riitely pääsevät otsikoihin. Kun jutussa on ensin kerrottu Matti-paran toilailuista, on toimittaja liittänyt oman kommenttipuheenvuoronsa mukaan lehden sivuille. Niissä tämä sekoilua, tappelua tai ryyppyputkea seurannut ammattilainen neuvoo Mattia ottamaan itseään niskasta kiinni tai hakeutumaan hoitoon. Samainen kirjoittaja on tekemässä muuten ystävästään Nykäsestä, tämän itsensä suostumuksella ja yhteistyöllä tottakai, kirjaa ensi syksyksi. Nykänen on maailman paras mäkihyppääjä, menestynein. Valitettavasti nuoruuden liian nopea vauhti ei ole vieläkään pysähtynyt. Hän on aina ollut jonkun ohjauksessa: valmentajan, managerin, toimittajien tai viinapirun. Jälkimmäisin on hänelle aidoin ystävä edelleen. Tämän todisti MTV3:n aamutelevision lähetys 2.3., jonne mies lennätettiin krapulaisena Uudestakaupungista, myöhässä, jututettavaksi elämästään kertovan kirjan tiimoilta. Mies itse myönsi, että illalla oli kuppi kääntynyt. Tästäkin seikkailusta olemme saaneet jo lukea lehtien palstoilta. Parhaimmillaan kaverijournalismi vie toimittajan jymyuutisten lähteille. Pahimmillaan, jokapäiväisenä juttujen lähteenä, se on kuitenkin arvotonta ja silloin syödään myös esiintymisareenan uskottavuutta. Keskustan Lehtimiehet ovat harjoittaneet "näkemyksellistä journalismia" pian 85 vuotta. Näkemyksellisyys ei tarkoita asioiden katsomista aina vain keskustalaisten silmälasien läpi, vaan sitä, että uskallemme ottaa esiin kipeitäkin asioita ja kyseenalaistaa asioita.
Tuomas Koivuniemi
Keskustan Lehtimiesten hallituksen jäsen |
|
|
|
|
  |
|
