|
|
|
 |
|
|
 |
|
|
Kolumniarkisto 2004-03-29 Kokemuksen syvällä rintaäänellä Nainen on aina väärän ikäinen työelämän palvelukseen. Alle nelikymppisenä hän on potentiaalista synnytysainesta, siis enemmänkin kuluerä kuin yrityksen voimavara. Kun lapset on tehty, kertyy poissaoloja näiden jatkuvasta sairastamisesta. Ja kun lapset on saatu omilleen ja puoli vuosisataa tulee lasiin, on edessä peruuttamaton loppukiito. Tutkija Tarja Tikkanen teki taannoisessa väitöskirjassaan mielenkiintoisen havainnon. Kun työntekijä täyttää 40 vuotta, katoaa hänen siihenastisen työhistoriansa mukanaan tuoma kokemus kuin tuhka tuuleen. Sen jälkeen on jatkuvasti koulutettava itseään, opittava uutta ja osoitettava sillä ammattitaitonsa. Nuori sukupolvi tulee kyynärpäät edellä takana ja ihmettelee, mistä syystä pomon paikkoja ei aukene, vaikka alalta on työkokemustakin jo kokonaiset kolme vuotta. Nykyihmisellehän se on ihmisikä saman työnantajan palveluksessa. Tikkasen mukaan kokemus on kuitenkin se, joka työpaikkoja viime kädessä pyörittää. Nuoria ja kauniita tarvitaan, mutta vanhat ja viisaat pitävät työyhteisöä yllä. He tuntevat työyhteisön toimintakulttuurin, historian ja toimintatavat. Mikäli heidät siivotaan nuorten uraohjusten tieltä, tyhmistyy työn jälki. Uraohjussukupolven haaveita kuunnellessa hiipii keski-ikää kiivaaseen tahtiin lähestyvän mieleen monta kertaa pieni säälinkin ailahdus. Jos on 35-vuotiaana uransa huippupisteessä, miten sitä motivoi itsensä työntekoon seuraavat vuosikymmenet? Siinä, jos missä piilee burn outin siemen.
Kirsi Pihan EVA:lle tekemä selvitys kertoi karua kieltä nuorten akateemisten maailmankuvasta. Materian ja elämysten tavoittelu on niin tärkeä osa elämää, ettei aikaa elämän luonnolliselle kehittymiselle enää ole. Henkisiä arvoja korostetaan, mutta arjessa se ei juurikaan näy. Tavoitteet on asetettu niin korkealle ja aikataulut tehty niin huikeiksi, ettei pää kestä sitä vauhtia, jolla elämä pitäisi saada järjestykseen.
Poliittisen ikärasismin tuorein parahdus tulee SDP:n eduskuntaryhmästä, missä konkaripolven naisedustajat Saara Karhu etunenässä jäivät nuolemaan näppejään, kun Shania Twain tuli keikalle. Ei käynyt kutsu kohdalle, ja sekös ainakin Saaraa (46) harmittaa. Arvelisin, että Liisa Jaakonsaari (59) ja Virpa Puisto (58) olivat pikemminkin tyytyväisiä, ettei tarvinnut kaivaa bilevaatteita kaapista moisen takia.
Ei kuitenkaan suurta huolta, Saara-hyvä. Kyllä se on vielä demareissakin niin, että kokemuksella, näkemyksellä ja ammattitaidolla saa vaikutusvaltaa. Siihen nuorilla ja näteillä satutaiveahoilla ja minnalintosilla on vielä kovasti paljon matkaa.
Marja Tyynismaa |
|
|
|
|
  |
|
