|
|
|
 |
|
|
 |
|
|
Kolumniarkisto 2004-04-19 Ketähän äänestäisi? Kesäkuun eurovaaleissa monella äänestäjällä on ongelma. Paitsi, että pitäisi tietää, ketä äänestää, olisi myös ymmärrettävä, mistä äänestetään. Eurovaaleista nimittäin puuttuu yhä selkeä asetelma. Eduskuntavaaleista voi viimekertaisen kokemuksen perusteella tehdä pääministerivaalit, mutta mitä dramatiikkaa voisi kuvitella eurovaaleihin? Mitä Suomen Eurooppa-politiikalle tapahtuu äänestämällä jotakin puoluetta? Euroopan unioni kaikkine hierarkioineen on monelle politiikkaa työkseenkin seuraavalle masentavan monimutkainen koneisto. Ei siis ole ihme, että kaksi kolmesta äänioikeutetusta jättää eurovaalit väliin. Kansalaiset eivät edelleenkään koe EU:ta omakseen, eivätkä ole päässeet sinuiksi euroslangin kanssa. Äänestäjille ollaan nyt antamassa lisää valtaa vahvistamalla kansalaisten valitseman parlamentin painoarvoa. Se ei kuitenkaan poista perusongelmaa. Mikä on seitsemänsadan parlamentaarikon todellinen valta asioihin, saati kuinka paljon neljätoista suomalaista voivat parlamentissa vaikuttaa? Pieni maa voisi saada äänensä paremmin kuuluviin maidenvälisissä, pienemmissä toimielimissä. Jos kansalainen on ajoittain ihmeissään, Euroopan parlamentin vaalit ovat tervanjuontia myös puolueille itselleen. Kun vaalipiirinä on koko valtakunta, ehdolle olisi löydettävä mahdollisimman laajasti tunnettuja, mutta myös politiikan taitavia henkilöitä. Tehtävä on osoittautunut vaikeaksi ja puolueiden tuskaa voi jopa ymmärtää. Tunnetut henkilöt ovat jo mukana kotimanpolitiikassa, tai sitten eivät ollenkaan. Silti tapa, jolla puolueet ovat yrittäneet selvitä tilanteesta ei tuo politiikalle tyylipisteitä. Kilpailu politiikasta mitään ymmärtämättömistä pintajulkkiksista on ollut mautonta ja osoittanut, missä arvossa puolueet itsekin eurovaaleja pitävät. Demokratiassa kaikilla on oikeus asettua ehdolle, mutta ymmärtävätköhän kisaan lähteneet julkimot, että heitä käytetään vain hyväksi? Useimmille meistä äänestäjistä politiikka on vakava asia, mutta puolueet ovat eri mieltä. Vanhan mantereen historiallisessa kehitysvaiheessa ne haluavat, että maatamme edustavat visajuontajat, viihdyttäjät ja tissinvilauttajat. Siinä sitä varmaan vaikutetaan uuden Euroopan suuntaan.
Petri P. Pentikäinen |
|
|
|
|
  |
|
