|
|
|
 |
|
|
 |
|
|
Kolumniarkisto 2004-10-16 Kuinka ilmapiiri syntyy Maaseudulta kotoisin olevilta yliopistossa ja ammattikorkeakoulussa opiskelevilta nuorilta kysyttiin, voisivatko he ajatella, että valmistuttuaan muuttaisivat takaisin kotikuntaansa. Useimmat niistä, jotka vastasivat kieltäväksi nimesivät syyksi ”ilmapiirin”. Kotiseudulle paluu ei innosta koska kuva on sellainen että siellä paikalliset päättäjät vain kiistelevät keskenään - tai ainakin naapurikunnan päättäjien kanssa. Kun opiskelijanuoriso satojen kilometrien päässä seuraa kotikunnan asioita, voi niin valtalehden kuin paikallislehdenkin uutisoinnin perustella jäädä epäselväksi lakkautettiinko Alakylän koulu, rakennettiinko Ylikylän kuntorataa sittenkään ja kuka kunnanjohtajaehdokkaista loppujen lopuksi olisi ollut paras. Ainoa asia, joka tulee selväksi on se, että asioista kiistellään, toisia syytellään, sitten ollaan ilmiriidassa ja lopuksi valitetaan ja kannellaan. On toisarvoista kiistellä siitä onko kuva oikea, perustuuko se tosiasioihin. Sanotaan, että niin on, jos siltä näyttää. Siis jos siltä näyttää, niin ihmiset pitävät sitä totena ja toimivat sen mukaan. Kun suuret ikäluokat eläköityvät, saadaan maaseudulla sammuttaa valot, jos nuoriso ei halua asettua sinne asumaan. Jotain on siis tehtävä, jotta kuva muuttuisi. Kunnallisvaalien alla on helppo markkinoida näkemystä, jonka mukaan asiat muuttuvat maaseudulla, kunhan keskustan ylivalta murretaan. Olisikohan se noin yksinkertaista? Olisi älyllistä epärehellisyyttä väittää että keskustan hallitsemissa kunnissa, siis suurimmassa osassa Suomea ei olisi mitään ongelmia. Yhtä suurta epärehellisyyttä on väittää, että kyse olisi nimenomaan keskustan aiheuttamista ongelmista. Jokainen ihmisten muodostama organisaatio on altis ongelmille. Erilaisuuden sietäminen ei ole homo sapiensin vahvimpia ominaisuuksia. Jokaisessa taloyhtiössä, urheiluseurassa, ammattiosastossa, seurakunnassa ja harrastuksen ympärille syntyneessä yhdistyksessä tunnistetaan samat ongelmat. Helposti syntyy sisäpiiri, joka hoitaa asiat, kantaa vastuun ja vähitellen alkaa uskoa ymmärtävänsä kaiken paremmin kuin ne muut. Ja kohta nousee oppositio, jonka mielestä sisäpiiri on alkanut hoitaa vain omia asioitaan ja unohtanut alkuperäisen tarkoituksen. Kun soppaan sekoitetaan vielä muutama joka asiassa eri mieltä oleva häirikkö ja joukko vääryyttä kärsineitä, alkaa ”ilmapiiri” muotoutua. Äänestäjillä on vaaleissa erinomainen tilaisuus ravistella asioita. Eniten ratkaisevat kuitenkin vaalien jälkeen työnsä aloittavat uudet valtuustot. Olisiko heti ensimmäisessä kokouksessa aiheellista päättää, että alkavalla kaudella kiinnitetään huomiota myös siihen tyyliin, jolla päätökset syntyvät. Olisiko mahdollisista olla asioista eri mieltä myös sivistyneesti? Olisiko mahdollista kunnioittaa myös niitä, jotka ajattelevat eri tavalla? Voisiko yrittää ottaa vähemmistöön jääneidenkin näkemyksiä huomioon? Olisiko mahdollista hyväksyä se, että demokratiassa enemmistön mielipide voittaa?
Pirkko Wilén
Kirjoittaja on Keskustan Lehtimiesten hallituksen jäsen, joka äänestää
kunnallisvaaleissa, mutta ei ole itse ehdokkaana. |
|
|
|
|
  |
|
