|
|
|
 |
|
|
 |
|
|
Kolumniarkisto 2005-04-14 Kultakutri ja syväkurkku Politiikassa on aivan samanlaisia luonnonlakeja kuin toimituksissakin. Toiset menestyvät ja toiset eivät. Ja niistä politiikan toisista tulee sitten katkeria journalismin syväkurkkuja. Skuupinmetsästäjät eivät paljon kunnioita ihmisten yksityisyyttä tai kunniaa eivätkä myöskään sananvapautta, jonka arvokkuutta työllään tallovat. Useimmiten he olisivat parhaimmillaan jossain muussa kuin toimittajan ammatissa, sillä he osaavat kyllä kirjoittaa, mutta eivät lukea.
Ei voi kuin itkeä journalismin tasoa tai sen puutetta, kun katsoi Seuran lööppikantta (aioin kirjoittaa tähän, että Seura-lehden, mutta se olisi ollut kyllä suomalaisen lehdistön herjaamista). Markkinointi- ja mainososasto joka tehnee nuo kannet oli pannut parastaan: “Matti Vanhanen ja Tanja Karpela“ “Luottohenkilö järjesti tapaamisen hotellihuoneessa 1999“ “Silminnäkijä kertoo“. Seurassa voitte olla aivan huoletta, en aio tuosta paperista maksaa 3,90 euroa. “Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.“ Näin journalistin ohjeissa. Journalistisilla ohjeilla ja Julkisen sanan neuvoston ratkaisuilla on ollut yhteiset pyrkimykset. Olla toimittajien tukena, taata mahdollisimman hyvä ja oikea tiedon välittyminen yleisölle sekä välttää asioiden käsittelyä oikeudessa, jossa asioita käsitellään Suomen lain mukaan, ei toimittajien laatimien toimittajille tarkoitettujen suojakoodien mukaan. Kun suomalaiset oikeusasteet alkoivat omassa työssään tulkitsemaan journalistin ohjeita, tuli kiire muuttaa ohjeita ja myös mainita, etteivät ohjeet ole tarkoitettu käräjäkäyttöön.
Rikoslaissa käsitellään yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämistä vihjaamalla ja kunnianloukkausta. “Yksityiselämää loukkaavana tiedon levittämisenä ei pidetä sellaisen yksityiselämää koskevan … vihjauksen … esittämistä politiikassa …toimivasta, joka voi vaikuttaa tämän toiminnan arviointiin mainitussa tehtävässä, jos esittäminen on tarpeen yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelemiseksi. Jos joku teistä lukee tuon Seuran, kertokaa minulle, missä kohtaa tuossa paperissa mainitaan tuota juttua perusteleva yhteiskunnallisesti merkittävä asia.
Myös poliitikoilla on tietty yksityisyyden alue, joka ei juoruilla elävien lehtien harmiksi muille kuulu. Iltalehti määritteli poliitikon yksityisyyden suojaa eilisessä (13.4.2005) pääkirjoituksessa näin: “Karkeasti määritellen poliitikon yksityisyyden suojan raja kulkee hänen kotiovellaan. Kaikki muu on julkista.“
Toinen asia sitten on, kuka on julkisuuden henkilö. Mikäli ministeri haluaa pitää puolisonsa poissa julkisuudesta, se on ministerin tai ehkä paremmin tuon puolison oikeus - eräänlainen salassapito-oikeus. Eikä sitä poista se, että iltapäivälehdet on yllätetty tietämättömyyden housut kintuissa.
Tässäkin mainittua kirjoitusta Seuratessa ei voi kuin valitellen katsoa sivusta suomalaisen lehdistön myynninedistämistoimia. Siitä huolimatta tai ehkä juuri siksi, sananvapauden puolustamisesta ei pidä hievahtaa piiruakaan mihinkään suuntaan. Ilman sanavapautta yhteiskunta on hetkessä orjuutettu. Ja vaikka poliitikkojen yksityiselämä on kaventunut, osalla heistä on vielä myös inhimillisiä tunteita. Vaikka toteankin tämän hieman kyynisenä…
Timo Latikka |
|
|
|
|
  |
|
