2006-12-20 Merkitystaloudessa itärajan rekkajonoilla ei ole merkitystä

Media nostaa ja media laskee. Tässä merkitystalouden ajassa ovat syksyn aikana suomalaisen yhteiskunnan polttopisteeseen nousseet itärajan rekkajonot ja pääministeri Matti Vanhasen seurusteluasiat. Kahdesta uutisaiheesta toinen on merkityksellinen ja toinen ei.

Samalla tapaukset kertovat siitä, kuinka kotimainen media toteuttaa lehdistön ikiaikaista tehtävää paljastaa epäkohtia ja toimia vallan vahtikoirana. Otetaan ensiksi nuo itärajan rekkajonot. Jonot nousivat laajaksi uutisaiheeksi, kun yksi kiireellisessä hälytysajossa ollut ajoneuvo juuttui rekkojen keskelle.

Tällaiseen tapaukseen liittyy luonnollista draamaa. Itärajan rekkajonoista ja kimmoketapauksesta sitä löytyy. Hälytysajoneuvo oli kenties menossa pelastamaan ihmishenkiä, ja kymmenien kilometrien rekkajonohan on nähtävyys itsessään. Myös paikkaan liittyy kansallista mystiikkaa: itäraja ja Venäjä.

Kaakkois-Suomen ihmisille valtaisat rekkajonot ovat olleet arkipäivää jo vuosikymmenen. Alueen ihmiset ja kunnat ovat vuosia kantaneet huolta jatkuvasti kasvaneen itäliikenteen aiheuttamista ongelmista. Hurjista ajonopeuksista, venäläisten pohjoisiin oloihin huonosti sopivasta kalustosta ja tiestön kunnosta huolimatta isommilta onnettomuuksilta on vältytty.

***

Alueen toimijat ovat koettaneet vuosia saada huomiota itärajan rekkaliikenteen ongelmille. Asia nousi Suomen ja Venäjän välisten suhteiden keskiöön ja ministereiden huomiolistalle heti, kun valtakunnallinen media otti aiheen ajettavakseen. Ja aiheen ollessa kuumimmillaan valtakunnan ykkösmedioiden pääkirjoitukset ottivat voimallisesti kantaa asian hoitamiseksi. Poliitikot laitettiin koville ja kävipä jopa liikenneministeri paikalla tilannetta tarkastelemassa. Kaakkois-Suomen näkökulmasta on hienoa, että asia vihdoin sai mediahuomiota ja ongelmaan luvattiin helpotusta. Tosin voi kysyä, miksei joku valtamedian tutkivista journalisteista ottanut tätä asiaa jo aikoja sitten esille?

***

Toinen valtakunnallinen kohtalonkysymys on ollut pääministeri Vanhasen seurustelu erään espoolaisnaisen kanssa. Seurustelu päättyi syksyllä. Nainen on sen jälkeen yksityiskohtaisesti kertonut seurustelusuhteen kuvioista. Nainen on kertonut, missä tavattiin, mitä tehtiin, mitä toiselle sanottiin ja mitä ei ja niin edespäin. Naiselta ovat lausuntoja saaneet niin aikakausjulkaisut kuin iltapäivä- ja päivälehdetkin. Suurin kohu nousi siitä, kun nainen kertoi pariskunnan tavanneen netin deittipalvelussa. Vanhanen taas on kertonut aikoinaan heidän tavanneen kauppakeskuksessa.

Aina valpas mediahan kyseenalaisti välittömästi pääministerin uskottavuuden. Ilmaan heitettiin jopa kysymys, onko tuollainen mies sopiva johtamaan maan hallitusta? Valehteliko Vanhanen tapaamisesta, jos kerran netissä tavattiin, vaikka kauppakeskuksessa sanottiin tavatun…? Ajattelikohan kukaan tätä tapaamiskuviota normaalin kahvipöytäfilosofian keinoin – siis tämän ”putkiaivot versus tippaleipäaivot” –näkemyksen kautta?

Ehkäpä pelikuvio meni niin, että nainen piti seurustelun aloittamisena sitä, että molemmat osoittivat toisiaan kohtaan netissä kiinnostusta ja verkossa sovittiin tapaamisesta. Tämä virtuaalinen lähestyminen oli siis naiselle merkki seurustelun aloittamisesta. Miehelle taas naisen fyysinen tapaaminen kauppakeskuksessa konkretisoi asian eli ”ehkä tästä voisi jotain syntyä…”.

***

Itärajan rekkajonot jäivät siis merkitystalousajan uutisvirrassa toiseksi Vanhasen seurustelusta käydylle keskustelulle. Rekat, tiestö, liikenneturvallisuus ja raja-asiat ovat vaikeasti hahmotettavia asioita, joista toimittaja ei välttämättä saa kovin montaa iskevää lööppiä ja otsikkoa.

Merkitystalouden tärkein toimiala on juorutalous, jonka avulla tyydytetään ihmisten tirkistelynhalu ja pyritään luomaan sisältöjä sellaisiin journalistisiin tuotteisiin, jotka olisivat reaalimaailmassa joutavanpäiväisiä. Ennen ”juoruämmät ja –ukot” kulkivat kylillä talosta taloon puhumassa soopaa ja pahaa muista ihmisistä. Nykyisin he soittelevat vinkkipalkkioiden ja pikajulkisuuden toivossa eri medioiden vinkkipuhelimiin. Ehkäpä se on merkityksen hakemista omalle elämälle tässä merkitys- ja juorutalouden maailmassa?

Tuomas Koivuniemi
toiminnanjohtaja
Keskustan Lehtimiehet

Edelliset kolumnit:
» 2008-07-08 Sopimista vai sanelua
» 2008-03-11 Onko sanomalehdellä vielä sanomaa?
» 2007-11-28 Journalismista pitää keskustella
» 2007-09-06 Oma vai yhteiskunnan vastuu?
» 2007-05-09 Kun kollegat kohtaavat
» 2007-05-04 Kiitosta hallitusneuvottelijoille
» 2007-01-16 Hame päällä päättämään
» 2006-12-20 Merkitystaloudessa itärajan rekkajonoilla ei ole merkitystä
» 2006-11-09 Näkemyksiä tarvitaan
» 2006-05-30 Mikä on Keskusta?
» 2006-03-31 Lennart Meri
» 2006-02-21 Sananvapaus ja Muhammedin kuvat
» 2006-01-30 Akat asialla
» 2006-01-16 Vaalimuistoja
» 2005-11-07 Kun Mattikin riehaantui
» 2005-09-22 Naisen elämäntyö?
» 2005-05-23 Presidentinvaaliin ei lähdetä pelleilemään
» 2005-05-15 Homo Addictus
» 2005-04-25 Sanat ja kieli
» 2005-04-18 Todelliset vaalit
» 2005-04-14 Kultakutri ja syväkurkku
» 2004-11-18 Kansanvallan puolesta
- ja globalisaation haittoja vastaan
» 2004-10-16 Kuinka ilmapiiri syntyy
» 2004-04-19 Ketähän äänestäisi?
» 2004-04-13 Postipankki päivämatkan päässä
» 2004-03-29 Kokemuksen syvällä rintaäänellä
» 2004-03-22 Suomi onkin Euroopan väkirikkaimpia maita
» 2004-03-09 Kaverijournalismi kukoistaa Suomessa
» 2004-03-01 Hei, me hankkeistetaan!
» 2004-02-18 Tiedänkö minne pyrin
» 2004-02-09 Kylmä tasavalta
» 2004-01-19 Huumeeton Suomi on utopiaa
» 2004-01-13 Ajoin alinopeutta
» 2003-12-08 Miten naapurissa?
» 2003-12-01 Halpaa ruokaa varakkaille
» 2003-11-27 Viihdyttäjän vuosi
» 2003-11-10 Onko oppositiossa hauskempaa ?
» 2003-11-03 Kansa ja kansan ääni
» 2003-10-27 Maantieteelle emme voi mitään…
» 2003-10-15 Irak-jupakan varjo
» 2003-10-06 Oikeaa ja olennaista
» 2003-09-30 Seura-ihmisiä
» 2003-09-24 Kolumnit