2007-01-16 Hame päällä päättämään

Säätyvaltiopäivien aikaan äänioikeus oli vain suppean väestönosan etuoikeus. Äänioikeutta vailla olivat kaikki ne miehet, jotka syntyperänsä, varallisuutensa tai yhteiskunnallisen asemansa puolesta eivät kuuluneet mihinkään neljästä valtiosäädystä ja kaikki naiset säätyyn, ikään ja varallisuuteen katsomatta.

1800-luvun loppupuolella valtiopäiville jätettiin useita äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden laajentamista koskevia anomuksia, varsinkin porvaris- ja talonpoikaissäädyissä. Yksikamarisen eduskunnan ensimmäiset vaalit pidettiin maaliskuussa 1907. Naisille suunnatussa vaalimainonnassa korostettiin vaalien tärkeyttä ja historiallista merkitystä. Ensimmäiseen yksikamariseen eduskuntaan valittiin 19 naista.

Viime joulukuussa virtolainen kansanedustaja Jaana Ylä-Mononen (kesk.) kokosi kotikaupunkinsa näyttelytilaan näyttelyn Vallan virtolaiset naiset, joka valotti kolmen virtolaisen naispäättäjän askelmerkkejä omassa kotikunnassa ja valtakunnan politiikassa. Vuonna 1919 eduskuntaan valittiin Hilma Koivulahti-Lehto. Jo tuolloin pieneltä paikkakunnalta eduskuntaan lähetettiin nainen. Koivulahti-Lehto oli tuon ajan hyvä jätkä. Häntä ei valittu eduskuntaan pelkästään naisten äänillä. Eikä ole valittua yhtään naista sen jälkeen, eikä tulevaisuudessa. Miesten ja naisten antamat äänet ovat yhtä tärkeitä.

Jo ensimmäisten edustakuntavaalien yhteydessä pohdittiin, pitäisikö naisten perustaa oma puolue. Suurin osa naisista oli kuitenkin sitä mieltä, että parhaiten naisille tärkeitä asioita edistettäisiin yhteistyössä miesten kanssa.

Naisen asema suomalaisessa yhteiskunnassa on mennyt eteenpäin pala palalta. Vuonna 1901 naiset saivat opiskeluoikeuden yliopistoissa samoilla ehdoilla kuin miehet, 1919 vaimo sai oikeuden ansiotyöhön ilman aviomiehen suostumusta ja 1930 tuli avioliittolaki, jossa vaimo vapautettiin aviomiehen holhouksesta ja hänelle annettiin oikeus omaan omaisuuteen. Vuonna 1988 tulivat evankelisluterilaiseen kirkkoon ensimmäiset naispapit, 1994 nainen valittiin eduskunnan puhemieheksi, 2000 presidentiksi ja 2003 pääministeriksi.

Naisten osuus ehdokkaista niin eduskunta-, kunnallis- ja europarlamenttivaaleissa on koko Suomen historian ajan ollut naisten ääniuurnilla aktivoitumisesta huolimatta pienempi kuin miesten. Kunnallisvaaleissa naisehdokkaiden osuus on ollut kaupungeissa hivenen suurempi kuin maaseudulla.

Naisten suhteellisesti lisääntyneestä äänestysaktiivisuudesta huolimatta nainen valitaan erilaisiin luottamustehtäviin miestä harvemmin. Maaseudulla ja Itä- ja Pohjois-Suomessa kynnys äänestää naista on korkeampi kuin muualla.

Nuoret naiset osallistuvat nykyisin poliittiseen elämään samanikäisiä miehiä aktiivisemmin lähes kaikilla politiikan osa-alueilla. Siitä huolimatta meidän naisten luottamus omiin mahdollisuuksiimme vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin on miehiä heikompi. Onko tämä sitten osoitus poliittisen edustuksen sukupuolittuneista rakenteista? Mies- ja naispuolisia ehdokkaita muun muassa arvioidaan vaaleissa eri kriteerein, ja nämä sukupuolittuneet valintakriteerit suosivat yleensä miespuolisia ehdokkaita. Naisten vähäinen määrä valtiollisissa ja poliittisissa johtotehtävissä saattaa puolestaan viestittää, etteivät naisten mahdollisuudet vaikuttaa ole yhtäläiset miesten kanssa. Demokratian ihanne edellyttäisikin, että kansalaisilla on tasavertaiset mahdollisuudet tulla edustetuksi päätöksenteossa - paitsi vaalien kautta myös valtion korkeimpien virkojen haltijoina.

Suomalaisen naisen asema yhteiskunnassamme on hyvä, mutta naisille tärkeitä asioita eteenpäin vietäväksi on roppakaupalla. Muun muassa perheen ja työn yhteensovittaminen ja pätkätöiden vähentäminen. Ja naisen euro on edelleen 80 senttiä.

Mervi Partanen
Keskustan Lehtimiesten hallituksen jäsen

Edelliset kolumnit:
» 2008-07-08 Sopimista vai sanelua
» 2008-03-11 Onko sanomalehdellä vielä sanomaa?
» 2007-11-28 Journalismista pitää keskustella
» 2007-09-06 Oma vai yhteiskunnan vastuu?
» 2007-05-09 Kun kollegat kohtaavat
» 2007-05-04 Kiitosta hallitusneuvottelijoille
» 2007-01-16 Hame päällä päättämään
» 2006-12-20 Merkitystaloudessa itärajan rekkajonoilla ei ole merkitystä
» 2006-11-09 Näkemyksiä tarvitaan
» 2006-05-30 Mikä on Keskusta?
» 2006-03-31 Lennart Meri
» 2006-02-21 Sananvapaus ja Muhammedin kuvat
» 2006-01-30 Akat asialla
» 2006-01-16 Vaalimuistoja
» 2005-11-07 Kun Mattikin riehaantui
» 2005-09-22 Naisen elämäntyö?
» 2005-05-23 Presidentinvaaliin ei lähdetä pelleilemään
» 2005-05-15 Homo Addictus
» 2005-04-25 Sanat ja kieli
» 2005-04-18 Todelliset vaalit
» 2005-04-14 Kultakutri ja syväkurkku
» 2004-11-18 Kansanvallan puolesta
- ja globalisaation haittoja vastaan
» 2004-10-16 Kuinka ilmapiiri syntyy
» 2004-04-19 Ketähän äänestäisi?
» 2004-04-13 Postipankki päivämatkan päässä
» 2004-03-29 Kokemuksen syvällä rintaäänellä
» 2004-03-22 Suomi onkin Euroopan väkirikkaimpia maita
» 2004-03-09 Kaverijournalismi kukoistaa Suomessa
» 2004-03-01 Hei, me hankkeistetaan!
» 2004-02-18 Tiedänkö minne pyrin
» 2004-02-09 Kylmä tasavalta
» 2004-01-19 Huumeeton Suomi on utopiaa
» 2004-01-13 Ajoin alinopeutta
» 2003-12-08 Miten naapurissa?
» 2003-12-01 Halpaa ruokaa varakkaille
» 2003-11-27 Viihdyttäjän vuosi
» 2003-11-10 Onko oppositiossa hauskempaa ?
» 2003-11-03 Kansa ja kansan ääni
» 2003-10-27 Maantieteelle emme voi mitään…
» 2003-10-15 Irak-jupakan varjo
» 2003-10-06 Oikeaa ja olennaista
» 2003-09-30 Seura-ihmisiä
» 2003-09-24 Kolumnit